Vuodatuksella ollu joku uudistushässäkkä ja mulla vissiin muuta hässäkkää… on niin epäreiluksi menny taas moni asia.

Ouluun suunnitellaan henkilökohtaisen avun keskusta. Jope Ruonansuun sivupersoona sanoisi kaverikeskusta. Ei ole itsestään selvää kuinka keskus toteutetaan ja mitä se pitää sisällään. Aiheesta oli keskustelutilaisuus, jonka alustuksen piti Turun avustajakeskuksen asiantuntija. Näin viikon päästäkin mieleeni nousee se, että Turussa avustajat hakevat töitä (työnantajat siis eivät etsi työntekijää?), akuutisti tarvittava apu on taloudellisesti tappiollista pitää yllä ja Sirkka-Liisa Olli haluaisi tarjota oululaisille vammaisille mm. mukavaa avustajaseuraa Kärppäpeleihin.

Mulla henkilökohtaisesti nousee karvat pystyyn  mukavasta avustajaseurasta. Ensinnäkin avustaja ei oo mun seuralainen, vaan edustaa terveitä käsiä ja jalkoja. Jos tätä liian tarkkaan miettii, ni mulla on neljät parit vakituisia käsiä ja laskutavasta riippuen neljät parit sijaiskäsiä. Miltä susta tuntuis kun omien käsien ulkonäkö ja näppäryys vaihtelis kahdeksalla eri tavalla, kahdesti päivässä? Voin kertoa, että siihen tottuu.

Vahva vasta-argumentti ajatuksesta avustaja käsinä ja jalkoina on, että elämä käy mukavammaksi jos avustajan läheisyydessä viihtyy. Pidetään oletuksena, että avustaja on joka tapauksessa pakollinen. Voisi jutella vaikka Kärppäpeleissä kahdestaan ja olla samaa mieltä valmentajan viime vuoden pahimmasta mokasta tms. Entä jos haluaisin lihiksen erätauolla ja hirveän ruuhkan vuoksi en pääsisi sitä pyörätuolilla hakemaan, niin voisinko keskeyttää keskustelun ensimmäisestä erästä ja pyytää avustajaa hakemaan? Ehkäpä.  Ei ole mukava suostutella ja maanitella työntekijää tekemään jotain ja nähdä ettei huvita. Avustaja, joka ei olisi pelistä niin kiinnostunut kuin minä, voisi kokea helpotusta päästessään jaloittelemaan ja hakea lihiksen. Tällöin toteutuisi periaate avustajan työroolista käsinä ja jalkoina, joita lihapiirakan saamiseksi tarvitaan. Lisäksi voisin ottaa peliin mukaan kaverin, jonka kanssa jutella mukavasti. Avustaja, joka on hyvä työssään, on vahvasti eri asia kuin mukava avustaja töissä.

Itsellänikin on niitä upeita ystäviä, jotka hakisivat lihiksen kokematta sitä hankalaksi. Koen silti hankalaksi, jos varsinainen avustaja on niin mukava kaveri, etten viitsi pyytää tekemään töitä. Varsinkin niitä yhtään epämiellyttäviä juttuja, joita en kuitenkaan pysty itse tekemään.

Tulevassa avustajakeskuksessa olisi tärkeää, että itse henkilökohtaisen avustajan työnantajana toimivat olisivat suunnittelussa ja myöhemmin keskuksen hallinnossa mukana. Mukava avustaja on tavoiteltava asia, mutta siitä koituvat ongelmatilanteet voi tunnistaa parhaiten vain omakohtaisten kokemusten avulla. Sirkka-Liisa Olli tarkoitti varmasti kommentillaan hyvää, mutta ei tiennyt mikä periaatteellinen ongelma liian mukavaan kaveriavustajaan liittyy.

Lopuksi esteettömyysvinkki: Oulun Koulutuskeskus kaupungin talon vasemmalla puolen oli muuten esteetön, vaikkakin hiukka vaarallinen ulko-oven lähellä olevien portaiden vuoksi. Lisäksi esteettömämpi ulko-ovi täytyy ilmeisesti käydä avaamassa sisäkautta.