Meidän auto hajosi maaliskuussa, vaihdelaatikko meni. Olimme päättäneet lainata autoa tuttavillemme sähköpyörätuolisalibandyturnausta varten, turnaus oli Helsingissä. Pitkä matka, julkisten korkeat hinnat ja koronan mahdollinen tarttuminen junassa saivat reissuun lähtemisen tuntumaan raskaalta. Meillä kun on autossa hissi, eikä autolla juuri silloin ollut käyttöä, lainaaminen tuntui mahdolliselta. Paluumatkalla auto oli omalla tavallaan alkanut kertomaan, että jossain on vikaa. Onneksi kaikki pääsivät kotiin ennen lopullista hajoamista.

Auto odottaa nyt uutta, kylläkin käytettyä vaihdelaatikkoa Saksasta, sillä Suomesta ei löytynyt vaihtoehtoja. Vaikka odotamme autoa kovasti, itse olen sopeutunut tuttuun tilanteeseen olla autotta aika hyvin. Olen uskaltautunut käyttämään busseja ja kesää kohti on ollut mukavaa myös ajella tuolilla, äänikirjoja kuluu valtavasti. Osaa matkoista ei ole korvannut mikään ja silloin olen tilannut taksin tai jättänyt menemättä. Ensimmäinen vaihtoehto on kamalampi, sillä luottamus kuljetuspalveluihin on mennyt ja usein taksin odottaminen vääntää vatsaan ja häivyttää yöunet. Onneksi kelan taksimatkat ovat edelleen käytettävissä ja niiden avulla olen saanut kasvatettua toimintasädettä. Saatan tilata paluukyydin jumpasta tunnin tai kaksi myöhemmin, jotta ehdin käymään kaupassa jumppapaikan lähellä.

Myös avustajat ovat olleet suureksi avuksi ja kuljettaneet esimerkiksi koiria autoissaan pidempiä matkoja, ne kun ne eivät kumpikaan ole ihan nuoria enää. Henkilökohtainen apu on itse asiassa todella tärkeää osa itsenäistä liikkumistani. Meiltä on lähimpään kunnon markettiin matkaa noin 5 km, keskustaan vajaa 10 km. Ajan nuo matkat hyvällä ja kohtalaisellakin säällä helposti tuolilla, mutta avustajan liikkuminen mukana onkin toinen kysymys. Voimme mennä yhdessä bussilla, jolloin sitten bussiaikataulut rajoittavat, etenkin iltaisin. Avustaja voi myös käyttää yhteiseen käyttöön hankittua pyörää, mutta se ei ole kaikille sopiva, eivätkä kaikki pyöräile ollenkaan. Kävellen harva jaksaa useita kilometrejä ja meneehän siinä aikaakin. Toisinaan avustajat valitsevat kulkea pidemmät matkat omalla autolla. Vuositasolla matkat jäävät niin vähäisiksi, ettei niitä voi huomioida verotuksessa. Vammaispalvelut ei myöskään korvaa matkoja. Pyrin itse suunnittelemaan matkat niin järkevästi kuin mahdollista Ja mahdollisuuksien mukaan pyydän esimerkiksi iltavuoroa tulemaan suoraan asiointikohteeseen, mikäli se on hänen työmatkan varrella. Tietysti se vaatii minulta vähän ennakointia.

Avustajan liikkuessa omalla autolla tulee pohdittavaksi pysäköintiasiat. Nykyisin liikkumisesteisen pysäköintitunnus on henkilökohtainen. Ohjeen mukaan sitä saa käyttää ajoneuvossa, jota luvanhaltija ajaa tai jossa hän on kyydissä. Kun minä ajan kohteeseen pyörätuolilla, avustaja on kuitenkin mukana minun asialla, se on eri asia kuin käydä puolesta. Avustaja ei tietenkään tarvitse itselleen sitä oven edessä olevaa le-pysäköintipaikkaa, mutta ilmaisesta pysäköinnistä tuntuu olevan luovuttu Oulussa lähes kokonaan tai paikat ovat hyvin kaukana. Erityisesti korona aikaan tuli aika mahdottomaksi odotella talvella ulkona, että avustaja löytää autolleen paikan, kävelee loppumatkan ja tulee laittamaan minulle maskin. Mielestäni pysäköintimaksut tulisi korvata työnantajalle ilman tapauskohtaista harkintaa tai pysäköintitunnusta tulisi voida hyödyntää tilanteessa jollain lailla. Samalla herää tietysti pohdinta pysäköintitunnuksen väärinkäytöstä, josta kerrotaan mm. IT:ssä 4/2022.

Oulu on vienyt pysäköintipaikkoja keskustassa maan alle, Kivisydämeen. Muutoin keskustasta halutaan autotonta, mikä ei monelle liikuntarajoitteiselle ole vaihtoehto ollenkaan. Ollessani uusi auton omistaja, huomasin ettei pysäköinti tapahdu ihan kädenkäänteessä. Autoliitto on kehittänyt karttasovelluksen, joka näyttää le-merkityt pysäköintipaikat. Sovellus on täysin ilmeinen ja se edistää erinomaisella tavalla saavutettavuutta, sillä ns. invapaikoista ei ole olemassa ajantasaista ja helposti saatavilla olevaa tietoa. Yllätys tai ei, Oulun kaupunki ei ole ottanut sovellusta käyttöön, toisin kuin 40 muuta kuntaa.

Eilen ajelin tuolilla juhannuskalalle sen 10 km suuntaansa ämpäreineen kaikkineen, tänään grillataan ihan kotona. Huomenna saan nauttia taas helposta taksikyydistä.

Kehittelemisiin!