Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun tänään selasin uutisia, eikä mikään ollut kohdillaan. Asioista puhutaan niin leväperäisesti ja ennakkoluuloisesti, ettei ärsyyntymistä voinut välttää.

Talouspoliittisen ministerivaliokunnan uutisoitiin puoltavan rahapeliyhtiöiden yhdistymistä (Rahapeliyhdistysten yhdistymishanke jatkuu – pelirahat halutaan saada Suomeen, 30.6.2015). Voisin muistuttaa, että Suomen kolmen suuren rahapeliyhtiön, Fintoton, RAY:n ja Veikkauksen varat on tähän mennessä jaettu varsin erilaisille kohteille. RAY tunnetaan pitkälti kansanterveysjärjestöjen rahoittajana, Veikkaus puolestaan kulttuurin, opetuksen ja liikunnan tukijana. Miten tulee käymään, jos huippu-urheilijat ja vammaisjärjestöt hakevat tukea samasta kassasta? Vammaisjärjestö pystyy tuskin millään projekti-idealla vakuuttavasti osoittamaan kansainvälisen menestyksen kasvua, toisin kuin huippu-urheilija. Kansalta kysyttäessä vammaisjärjestöt saavat pisteitä niiltä, keitä aihe koskettaa läheltä, huippu-urheilu on mukavampaa ja mielenkiintoisempaa. Tällainen asetelma on omiaan vankistamaan sääli-ajatuksia vammaisjärjestöjä ja sitä kautta vammaisia henkilöitä kohtaan. Työllistyminen ja itsenäinen elämä ei helpotu ja vammaisjärjestöjen merkitys ihmisten elämässä korostuu.

Voin allekirjoittaa, että huippu-urheilun tukeminen on tärkeää, mutta en pysty näkemään kansanterveysjärjestöjä samalla viivalla. Rahapeliyhtiöiden yhdistäminen on ehdottomasti huono asia.

 

Ja kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun Savon Sanomien artikkeli (30.6.2015) otsikolla ”Mistä tietää, onko tarpeeksi terve lentämään?” alkoi heti kuvatekstin aikana ärsyttämään. Kuvateksti on tarkalleen ”Jo matkaa varatessa on otettava yhteys lentoyhtiöön, mikäli sairaus tai vamma voi aiheuttaa ongelmia lennon aikana”. Ja kyllä, vammani on todellinen ongelma lennon aikana. Siksi saan istua aina ikkunapaikalla suhteellisen edessä, jotta en ole muiden matkustajien tiellä mahdollisen hätäpoistumisoperaation sattuessa. Mutta kiitos kysymästä lentäminen on itselleni ihan mukava vaihtoehto. Vain harvoin tulee mietittyä, että se on kerrasta poikki, jos jokin onnettomuus sattuisi tapahtumaan.

Alkuperäinen artikkeli on tietysti laadittu matkustajien mukavuutta ja terveyttä ajatellen, ei paheksuvasti, vaan informatiivisesti. Artikkeli koskee pääasiassa neuvoja pitkille lennoille. En silti voi olla ajattelematta, että epäilykset vamman aiheuttamasta haitasta ovat ärsyttäviä. Olen kokenut vammastani haittaa ainoastaan kanssakäymisessä muiden kanssa, en itseni kanssa. En voi tervehtiä ja kätellä normaalisti kun en voi nostaa kättä. Liikun pyörätuolilla sujuvasti, mutta ympäristö ei aina ole pyörätuolille sopiva ja tämä vaikeuttaa asioimista muiden ihmisten kanssa. En voi jättää vammaa lennon ajaksi kotiin, mutta en toisaalta halua jäädä kotiin vamman vuoksi ja näin ollen olen ”ongelmallinen” joka hetki. On otettava hyvän palvelun merkkinä se, että lentoyhtiö tiedustelee kykyäni suoriutua lennosta, mutta on ikävää vastata, fyysiset kykyni lähenevät nollaa ja ostaisin silti sen lipun ilman peruutusmahdollisuutta. Olisihan tietysti vastuutonta olla raportoimatta vammaiselle henkilölle siitä, että onhan tämä tiedostanut lentoon liittyvät riskit.

 

Viimeiseksi vielä mieleni pahoitin, kun Diakonia -ammattikorkeakoulun rehtori Jorma Niemelä kertoi Ylen uutisissa  26.6.2014, että Saksassa ”on jopa hotelleja, joissa kehitysvammaisten työllä on merkittävä osuus”. Siis ihan että hotelliin ovat päässeet töihin! Voitteko kuvitella? Niin, se on vaikeaa kuvitella, sillä meillä Suomessa työelämän valtaväestö kärsii niin vaikeista ennakkoasenteista, että on vaikea saada töitä jos jollain lailla poikkeaa heistä. Poikkeavuus estää usein ottamasta vastuuta itsestä tai töistä, kertovat asiantuntijat.

Henkilö, joka kokee olevansa huono numeroiden ja laskutoimitusten kanssa hankkiutuu tuskin palkanlaskentaan töihin. Jos taas kokee olevansa puhelias ja ulospäin suuntautunut, niin tuskin on huomenna perustamassa yhden ihmisen koodausyritystä. Jos kehitysvammainen siivoja menee ohi, niin ensimmäisten ajatusten joukossa lienee: onpa kiva kun tuollekin on joku homma saatu. Näin voi tietysti olla, mutta eihän numeroita inhoavaa henkilöä rangaista siitä, ettei hän ole palkanlaskija. Kiinnostuksen kohteena on se työ mitä hän tekee ja kuinka hyvin tekee. Voisivatko hotellit, joissa kehitysvammaisten työllä on merkittävä osuus olla hotelleja, joissa työntekijöiden työllä on merkittävä osuus? Miksi korostaa sitä, että tätä työtä tekevä ei siis kuitenkaan kykene palkanmaksuun tai on kehitysvammainen, jos ne ominaisuudet eivät vaikuta todelliseen työsuoritukseen. Puhuttaisiin työkyvystä, ei siitä mitä jää jäljelle kehitysvamman jälkeen.

 

Tänään oli negaatioiden päivä uutisten bongailun suhteet. Ilahduttavaa on, että sain työpaikalla vinkkejä kirjoittamiseen ja huomenna on uudet uutiset!