Olen (mielestäni) kolmatta kautta eli kuudetta vuotta mukana Invalidiliiton nuorisotoimikunnassa INTOssa. Kyseessä on Invalidiliiton yksi itsenäinen työryhmä, jonka toimintaan kuuluu etenkin vaikuttamistoiminta. Netistä löytyy varmasti lisää, ainakin Invalidiliiton sivuilta.

Järjestimme tänä syksynä jälleen kerran nuorten vierailun eduskuntaan ja siitä matka jatkui Tallinnaan. Käytännön järjestelyistä minulle napsahti kansanedustajien tavoittaminen ja aikataulujen sopiminen. Tai jos tarkkoja ollaan, niin nakki ei napsahtanut, vaan OTIN homman oma-aloitteisesti hoitaakseni, sillä se oli etänä hoidettavaksi yksi helpoimmista, mielestäni.

Olen käyttänyt äänioikeuttani ehkä pari kertaa kansanedustajien valintoihin, mutta silti tunsin olevani aika kaukana noista edustuksellisen demokratian esikuvista. Otin yhteyttä entiseen INTOssa työskennelleeseen, nykyään Invalidiliiton liittohallituksessa työskentelevään Tomi Hotaseen ja sain muutamia nimiä, joista aloittaa. Ensimmäisten joukossa oli mm. Anneli Kiljunen ja hänen lisäkseen laitoin sähköpostia noin kymmenelle muulle kansanedustajalle. Olin pitkään Tomin vinkkien varassa ja vasta vähän liian myöhään rohkaistuin ajattelemaan, että olisin voinut ottaa yhteyttä keihin tahansa kansanedustajiin!

Saimme paikalle kuitenkin Anneli Kiljusen, Anu Urpalaisen ja Antti Kaikkosen. Lisäksi nuoret pääsivät talokierrokselle eduskuntaan. En päässyt vierailulle itse mukaan, mutta aiemmista kokemuksista päätellen tapaaminen oli kokemuksia lisäävä ja ajatuksia herättävä molemmin puolin. Tapaamisessa oli puhuttu mm. nuorisotakuusta ja nuoret toivat tietysti esiin omat näkökulmansa vammaisena työmarkkinoilla. Kansanedustajat puolestaan lupasivat laittaa nuorten toiveesta kysymyksen ministeriöön, jotta juna-asemien esteettömyys kartoitettaisiin. Tiesittehän, että esteetön junamatkailu Suomessa on vitsi ja onnistuu vain suurimmilla asemilla???

Olin kaikkiaan hämmästynyt ja positiivisesti yllättynyt kuinka nopeasti kansanedustajat tai heidän avustajansa vastasivat sähköposteihini. En tiedä olisiko niin voinut olettaakin, mutta kyllä kansanedustajat ovat melko kaukaisia minun arjessani. Vastausviestit ikään kuin todistivat heidän aitouttaan siellä jossain. Tulin myös ajatelleeksi, että edustuksellinen demokratia on helppo ymmärtää väärin: me tavalliset ihmiset valitsemme joukostamme vähän keskimääräistä parempia ihmisiä, joista tulee kansanedustajia. Nuo vähän paremmat ihmiset edustavat meitä ja tekevät valintoja (politiikkaa) puolestamme, sillä parempina he osaavat sen luonnostaan. Näin olen siis epähuomiossa uskonut ja näin se ehkä osittain on. Mutta onko tosiaan niin, että kansanedustajaksi valitut ovat keskimääräistä parempia ja valituksi tulemisen jälkeen he tietävät automaattisesti mitä tehdä? Vai ehkä voisin olla tavallinen rohkea omien oikeuksien ajaja ja pyytää tilanteen tullessa kansanedustajalta apua? Tätä pointtia ei ole mielestäni liikaa tuotu esille, mutta eikö voisi ajatella, että juuri kansanedustajien tehtävä on huolehtia kansaisten oikeuksien puolestapuhumisesta? Ja näin ollen kansalaisten tehtävä on ilmoittaa sattuvista ongelmista. Itselläni on ainakin pari asiaa, josta haluaisin nostaa älämölön, jos vain joku vaikutusvaltainen tukisi.